Viime aikoina olen käynyt paljon keskusteluja erilaisista mielipideasioista erään kaverini A:n kanssa. Se on saanut minut miettimään, että kuinka tärkeää on oikeasti olla oma, ihan oma mielipide. Vaikka se eroaisikin muista. Ei kaikkea kuitenkaan tarvitse välttämättä tuoda ilmi, mutta kysyessä minusta kumminkin pitäisi antaa se oma mielipide, oli se kuinka erilainen tahansa, eikä massan. Mitä siitä tulisikaan, jos kaikilla olisi sama mielipide? Ei silloin olisi kyseessä mielipide. On vain uskallettava olla erilainen ja eri mieltä, ja pitäisi myös antaa ihmisten olla ihan mitä mieltä tahansa. Ei voi sanoa, että huonoja mielipiteitä on, vaikka toisaalta päinvastaista mieltä olevat ihan varmasti ajattelevat toisen olevan huonon mielipiteen kannattaja. Mutta toisaalta taas, jos voisi näin sanoa, rasistit olisivat todellakin huonon mielipiteen kannattajia.

Jos aina vaan ottaisi toisten, esimerkiksi sen parhaan kaverin mielipiteen, ei koskaan saisi omaa itseään ilmi, eikä koskaan saisi ajettua omia asioitaan. Silloinhan elämä olisi kuin jonkun robotin elämää. Ei mitään kovin haluttavaa, ainakaan minun mielestäni, mutta toisaalta onhan tämäkin vain yksi monista mielipideasioista. Ja näitä mielipideasioitahan riittää maailmassa vaikka kuinka paljon. Maailman parhaasta artistista, leffasta ja tv-sarjasta ruokaan, väriin ja kirjaan, siitä onko alkoholin juominen huono vai hyvä asia ja vaikka mitä. Eikä niitä koskaan pääse pakoon, ei vaikka miten yrittäisi. Joten on vain totuttava siihen, että ainakin jossain vaiheessa on oltava se oma mielipide.

Mielipiteiden ei kuitenkaan tulisi loukata ketään, ja jos ne loukkaavat, niin silloin niitä ei todennäköisesti kannata tuoda julki, vaan pitää vaan suunsa supussa nätisti. Joka tapauksessa, mielipiteet ovat tärkeitä, omat mielipiteet.