Toivottavasti näette lukea tätä väriä, koska minä rakastan keltaista, koska olen keltainen persoona. :D:D
Kirjoitin juuri ja yleensä sääntöni on ollut, että kirjoitan kerran viikossa korkeintaan, että ehtisi jonkun verran kertyä aina kommentteja, mutta nyt minulle tuli aivan hirveä hinku kirjoittaa, joten katselkaapa vain tuota edellistäkin kirjoitusta. =) =)
Minä tulin maanantaina viikon kestäneeltä rippileiriltä. Lähdin leirille aika huonoilla fiiliksillä, eli; ei vois vähempää kiinnostaa, leiristä tulee kumminkin ihan p*ska ja se kesti pari ensimmäistä päivää. Syynä tähän oli varmaankin se, että ennakkoluuloni eräistä mukaan lähtivistä ihmisistä, olivat aika huonoja, vaikka olenhan itsekkin paasannut ennakkoluulojen huonoudesta, mutta niille nyt ei mitään voi. Toinen syy oli myös se, että minä en ole ollenkaan uskonnollinen, meidän koko suku ei ole ja kolmantena se, että minulla ei siellä ollut yhtäkään ystävää, vain pelkkiä kavereita, joita en oikeastaan niin kauhean hyvin edes tuntenut, huonetovereihinkin olin tutustunut vain sen takia, että he olivat samalla rippileirillä, joskin yhden heistä tunsin jo valinnaisryhmästä, missä sovimme järjestelyistä.
Ennakkoluuloni leiriä ja ihmisiä kohtaan kuitenkin hävisivät pikkuhiljaa leirin myötä. Tutustuin ihmisiin paljon paremmin ja he paljastuivatkin todella mukaviksi ihmisiksi. Leirillä oli ihan älyttömän hauskaa porukan kesken, vaikka oppitunnit olivatkin äärimmäisen tylsiä, mutta minä vietin ne piirrellen. :D Iltaohjelmat olivat kaikkein parhaimpia, niissä isoset esittivät meille sketsejä, lauloimme ja leikimme erilaisia leikkejä. Yksi leikki, ponileikki, en tiedä oletteko kuulleet, kantautui jopa meidän vapaa-ajallemme ja leikimme sitä vielä viimeiseksi ennen kuin bussi tuli hakemaan. Leikissä lauletaan näin: "Tuolta he saapuvat ratsuillansa, paksuilla paksuilla poneillansa, tuolta he saapuvat poneillansa, kertoen sulle näin: vatsa vatsa vatsaa vasten, kylki kylki kylkeä vasten, peppu peppu peppua vasten kertoo sulle näin!" Voitte tuosta jotain päätellä, enempää en jaksa nyt selittää. :D
Saunassa ja uimassa meillä oli myös tyttöjen kesken todella hauskaa. Isoset olivat aivan ihania, eikä koko porukka olisi voinu tolla parempi. :) Ainoita huonoja puolia olivat paha ruoka ja se, että meille huudettiin valvomisesta. : / Jopa uhkailtiin sillä, että meidät lähetettäisiin kotiin nukkumaan, poikien vanhempien kanssa jopa keskusteltiin tästä.
Viimeisessä iltahartaudessa kaikki tytöt itkivät. Tilaisuus oli niin koskettava ja aina vain uudestaan ja uudestaan kyyneleet kohosivat silmiin ja valuivat rään kera. Nam. XD Minä itken aina aika hiljaisesti, joten ihmiset luulivat, että minä en edes itkenyt, mutta vieressä olijani sen ainakin huomasivat, kun itku vapisutti minua sisäisestikkin. Varsinkin ainoan isospoikamme laulama kappale itketti, se oli niin kaunista. :)
Viimeisenä yönä valvoimme tietenkin aika pitkää, me meidän huoneessa nukuimme kaikki alhaalla(siellä oli kerrossängyt). Kaksi patjaa oli laitettu alas lattialle, missä huonekaverini, jotka siis olivat ystävyksiä jo vuosien takaa nukkuivat ja minä nukuin yhden kaverini sängyssä alhaalla. Ennen nukkumaan menoamme kuulimme kuitenkin naputtelua ikkunamme takana ja avasimme ikkunaverhoja, mutta emme pimeässä nähneet ketään, vaikka siellä selvästi tuntui olleen joku. Aamulla meille selvisi, että siellä todellakin oli ollut joku. Kaksi miespuolista henkilöä olivat jotenkin päässeet vartijoistamme (joiden koko aika kului ilmeisesti istumiseen yhdessä ja samassa paikassa ja meille valittamiseen :D) huolimatta alueelle riehumaan. He olivat yhden mökin alla puhuneet kovaäänisesti ja hakanneet ikkunaa, toisen mökin ikkunoita hakanneet täysillä, niin että henkilöt siellä olivat pelästyneet ja veiläpä heitelleet kananmunia oveen ja ikkunaan ja meidän mökkimme katolle kiivenneet, yrittäneet heitellä kananmunia meidän ikkunaamme, mutta he olivat osuneet terassin kattoon, sitten he olivat hypänneet sille katolle, naputtaneet meidän ikkunaamme ja hypänneet pois. Oli kauheaa tajuta, että he olisivat päässeet siltä katolta parvekkeellemme ja sitä kautta mökkiimme sisään, vaikka heillä tuskin nyt mitään pahoja aikeita meitä kohtaan oli. Lisäksi he olivat juosseet valkoista lakanaa pidellen pihamaalla, mutta eivät olleet jääneet kiinni.
Joka tapauksessa ainakin melkein kaikilla oli hauskaa ja aivan ihanaa.Uskoon en seonnut, enkä muutenkaan oikein muuttunut. Jos joku miettii nyt, että mennäkkä vai ei, niin kannattaa ehdottomasti minun mielestäni mennä. :)
Kommentit