Meillä oli tällä viikolla koulussa, liikunnankurssin päätteeksi viimeinen kerta paritansseja, ja siitä, sekä jo aikaisemmin velloneista puheista sain idean kirjoittaa tästä. Tosi asiahan on, että vanhojen tansseihin aletaan valmentautua ja kaaaaauan ennen, kuin ne edes ovat lähelläkään. Ainakin meillä päin, tansseja aloitetaan harjoittelemaan jo yläasteella, joka vuosi kaksi ensimmäistä viikkoa, ja puhun siis tosiaankin vuodesta, enkä kouluvuodesta, ovat omistettu näille tansseille, ja aikaa myötänhän nuo tanssit tulevatkin sitten tutuiksi, vaikkeivat taidot ehkä ihan mestaritasolle ulottuisikaan. Ysiluokalla ne jotka ovat päättäneet menevänsä lukioon, tai sitten ainakin viimeistään lukion ykkösellä, ihmiset rupevat miettimään, kenen kanssa voisi tanssia vanhoja, mistä löytyisi pari? Seurustelevat valitsevat useimmiten kumppaninsa ja jos on kaveriporukka, missä on sekä poikia, että tyttöjä, pari löytyy aika helposti, joskin kissatappeluja siitä, kumpi nyt saa sen ja sen pojan saattaa välillä syntyä. Perhetutstakin saattaa löytyä pari, ellei tämä sitten lähde juuri vaihtariksi, tai ellei häntä nyt muuten vaan huvita. Tutusta tai melkeinkaverista, kaverinkaverista tai vastaavasta voi viime tingassa löytyä pari, mutta ei aina niin luotettava. Kunnei niin hyvin tunne pariaan, on helppo tehdä oharit ja jättää ntoinen pulaan, kun itseä ei enää kiinnostakaan homma. Pari on kuitenkin joka tapauksessa oltava mahdollisimman aikaisin, viimeistään ykkösen lopulla katsottuna, sillä markkinat hupenevat nopeasti ja ennen kuin huomaakaan onkin niitä ainoita ilman paria, kunnollista paria, ja joutuu ottamaan jonkun liikunnanopettajan puoliväkisin hommaan pakottaman, seilorin tai samaa sukupuolta olevan. Vanhojen tansseihin halukkaita osallistujia on aina tytöissä enemmän kun pojissa, ja tytöt varmaan kaikkein eniten näistä stressaavatkin. Parikysymyksen lisäksi kun tarvitsee miettiä mekot ja kampaukset ja meikit, sekä kaikki muukin. Poikia varmaan kiinnostaa aika pitkälti se risteily, vaikka pääsehään sinne, vaikkei tansseihin menisikään. Myös mekko, meikit ja kampaus sekä kaikki muu tilpehööri suunnitellaan ja katsotaan valmiiksi hyvissä ajoin. Sen huomaa koulun ilmoitustaululla olevista mainoksista, sekä sitten ihmisten puheista kuulee. Jotkut hankkivat jopa puvun ennen kavaljeeriä. Kaiken kaikkiaan homma on erittäin stressaavaa ja kallista, mutta kauniiseen pukuun pukeutuminen, kunnon meikit ja kampaus, sekä tanssiminen kaikkien edessä sitten korvaavat tämän. Tanssiminenhan on kivaa :)