Nauraminen on suurimmaksi osaksi iloinen asia. Se rentouttaa ja vapauttaa jotenkin, saa olon tuntumaan elävältä ja hyvältä. Yksin naurajia katsotaan vähän oudosti, mutta porukassa nauraminenhan on hauskinta. Hauskat asiat, kuten hassusti sanotut lauseet, nolohkot pikkusattumat ja muuten vain hauskat tilanteet saavat naurun kuplimaan mahassa ja purkautumaan ilmoille. Aito nauru on kaikkein parasta. Usein, kun nauraa paljon, alkaa mahaakin sattua, silmät vuotaa ja päässä humista. Silloin on kiva jälkeenpäin pidellä naurusta sattuvaa mahaansa, pyyhkiä silmiään ja voivotella hyvän ystävän kanssa.

Ihmisillä on erilainen huumorintaju, joten ihmiset eivät aina naura samoille asioille. Joskus vain yksi porukasta nauraa jolekin jutulle ja silloin usein muut ihmettelevät asiaa, mutta pitäisi vaan yrittää ymmärtää. Toisten mielestä jokin sketsi on tajuttoman hauska, mutta jonkun toisen mielestä taas aivan surkea.

Hyvän, aidon naurun lisäksi on myös pahantahtoista ilkeää ja vahingoniloista naurua. Niitä voisi mielestäni pitää epäaitoina tekonauruina, koska niillä halutaan loukata toisia ja  sellainen nauru kuulostaa usein epäaidolta ja väkinäiseltä.

Sanotaan, että nauru pidentää ikää ja minusta siihen voi ihan uskoakin, jos siis on kyse iloisesta naurusta. Minulle on jostain tullut mielikuva, että nauramisesta kehittyisi endorfiinia aivoihin, en kyllä ole varma, mutta jos niin on, en oikein usko, että ilkeästä naurusta sitä kehittyisi. Iloisesti nauravat ihmiset ovat pirteämpiä ja he voivat paremmin, joten siltäkin kannalta asiaan voisi uskoa. Ihmiset jotka eivät naura paljoa ovat aika kuivia ja örmyjä. Heillä ei varmaankaan ole kavereita, saatika elämäniloa. Miten tylsää.

Minä rakastan nauramista ja naurankin todella paljon.  Saan jopa joskus hysteerisiä naurukohtauksia, joita muut sitten ihmettelevät. Minä en naura ilkeää tekonaurua, vaan sitä aitoa ja iloista. Pikkuveljeni tosin valittaa, että joskus nauruni kuulostaa ihan oudolta. Se voikin kuulostaa oudolta silloin kuin vain naurahdan jollekin tv-ohjelman, leffan tai kirjan hauskahkolle tapahtumalle, mikä sitten loppukädessä ei ole niin hauska, että sille voisi nauraa ihan kunnolla. Minä kuitenkin nauran niin paljon, että jos nauru todellakin pidentää ikää, minun pitäisi elää aika pitkään. Nauran vieläpä sellaisillekin asioille, mille muut eivät välttämättä aina naura... Saatan vaikuttaa oudolta tai hullulta, mutta se vain kuuluu luonteeseeni. Koittakaa kaikki kestää. :D

Pointtinani on siis, että nauraminen on useimmiten tosi hyvä asia. Sillä on piristävä ja vapauttava vaikutus ja se on hauskaa yksinkertaisesti. Naurakaa kaikki mahdollisimman paljon! :D