Kuvittele, että joutuisit katsomaan, kun ystäväsi teloitetaan. Kuvittele, että joutuisit itse olemaan se, joka hänet teloittaa, tai joutuisit itse myöskin teloitettavaksi. Mitä tekisit? Pystyisitkö katsomaan? Pystyisitkö teloittamaan hänet? Minä en.

Ystävät ovat yksi tärkeimmistä asioista elämässäni, niin kuin monen muunkin elämässä.  Viime aikoina olen entistä enemmän miettinyt, kuinka tärkeitä he ovat ja mitä he minulle merkitsevät, sekä ketkä oikein ovat niitä ystäviä, ketkä vain kavereita. Siinä kun on eroa.

Ystäville tulisi kertoa, kuinka paljon he merkitsevät sinulle, kuinka heitä rakastaa ja kuinka tärkeitä he ovat. Sillä jonakin päivänä se voi olla liian myöhäistä, onnettomuuksia tapahtuu harva se päivä ja minä ainakin haluaisin ystäväni tienneen, kuinka paljon hän minulle merkitsi, kuinka paljon häntä rakastin ja kuinka tärkeä hän minulle oli. Se, että kuulee jonkun välittävän, lämmittää ainakin minun mieltäni.

Joskus ei kuitenkaan tule ikinä tilaisuutta kertoa ystävälle näitä asioita. Viime keväänä liitin ystäväni A:n syntymäpäivälahjaan kirjeen, jossa kertailin muistojani ja kerroin, kuinka paljon hän minulle merkitsee. Hän pitää siitä todella paljon, joten voisin kaiketi sitten suositella tätä ideaa. Sen kirjeen voi aina ottaa esille, kun tuntuu, että kaikki menee huonosti ja on huono päivä, se piristää, vaikka saattaakin saada kyyneleet silmiin.

Tämä teksti, vaikka se vähän sekava ehkä onkin, on saanut idean Raja 1918 -elokuvasta, se sai minut ajattelemaan mm. ystävyyttä ja näitä asioita. Tämä on omistettu A:lle, S:lle, T:lle ja vähän J:llekin. Tärkeille ja rakkaille ihmisilleni. ^^