Minä luen paljon ja olen lukenut elämäni aikana paljon erilaisia kirjoja. Eniten pidän Tuija Lehtisen ja Anna-Leena Härkösen kirjoista. Viime aikoina olen lukenut paljon kirjoja, jotka ovat saaneet minut miettimään paljon asioita. Kuten Härkösen kirja Loppuunkäsitelty. Siinä hän kertoo tosielämästä, omasta elämästään, ajasta vuoden verran hänen siskonsa itsemurhasta. Kirjassa oli psykologien mietteitä ja totuuksia Suomen "mielisairaaloista", jonne ei siis oteta, ellei ihminen ole vaaraksi muille, mutta itselleen vaaraksi saa olla. Kirjassa myös kerrottiin, että ihminen, joka on toipumassa syvästä masennuksesta tekee yleensä itsemurhan, koska pelkää joutuvansa samanlaisen masennuksen kouriin uudestaan, sekä, että itsemurhapäätöksen tehnyt ihminen saa itselleen sisäisen rauhan ja tulee seestyneeksi. Sen takia jonkun ihmisen itsemurha voi tulla yllätyksenä, koska ollaan jo kuviteltu, että hän oli parantumassa.

Sen jälkeen luin kirjan Ajolähtö, jonka kirjailijan nimeä en juuri nyt muista. Se kertoi pojasta, jonka isä hakkasi häntä ja hänen äitiään. Ensin vain kännissä ja kirjan lopussa jopa selvinkin päin. Poika on muuttamassa sitten pois kotoa, koska ei kestä enää olla siellä, hän on pelännyt liikaa siellä ja on löytänyt onneksi itselleen tyttöystävän, ainoan henkilön, joka tietää. Äiti pitää kulisseista kiinni kuolemaansa saakka ja kuolee ennemmin, kuin kertoisi poliisille ja ottaisi eron, rikkoisi kulissin. Aloin miettimään, että tälläsiä perheitä todellakin on olemassa ja liian usein ne päättyvät kuolemaan, kun ei uskalleta ottaa eroa ja lähteä.

Paljon muitakin hyviä kirjoja olen lukenut, missä oli ideaa, mutta en nyt viitsi kirjoittaa tästä maratonia. :D