Minulla oli edellispäivänä syntymäpäivät. Täytin 15 vuotta, mikähän on sinänsä aika tärkeä välipyykki elämässä. 15-vuotiaana saa mopokortin, pääsee ripiltä ja jättää viimeisetkin lapsuuden rippeet jälkeensä.

Vaikka koko päivän oli erikoinen, pistelevä ja ihana fiilis, silti aloin illalla sitten miettiä, miksi syntymäpäivät oikeastaan ovan niin tärkeitä juttuja? Onhan se tosi kivaa saada lahjoja, onnitteluja ja huomiota ja olla koko päivän iloinen, ihan vain siitä ilosta, että on syntymäpäivä, kuitenkaan se ei loppujen lopuksi paljoa eroa muistakaan päivistä.

Ystäväni S ei vietä syntymäpäiviä. Se on hänen uskontonsa vastaisia. Pienenä ihmettelin asiaa suuresti, nyt siihen ajatukseen on jo tottunut ja on tajunnut, että ei kai sellaista voi kaivata, mitä ei koskaan ole ollutkaan. En tarkoita siis nyt tällä tekstillä sitä, ettenkö haluaisi juhlia syntymäpäiviä. Haluan todellakin, minusta se on kivaa, vaikka en sinänsä mitenkään erikoisesti viettänyt keskiviikkoa.

Pienenä syntymäpäiviä odotti aina kuin kuuta nousevaa. Sillon sai paljon lahjoja ja sai pitää lastenkutsut kavereille. Oli oikein kunnolla huomion keskipisteenä. Kyllähän sitä päivää nytkin odottaa innolla, mutta jonkinlainen taika on ikään kuin hälvennyt sen ympäriltä. Enää en saa edes niin paljoa lahjoja, eikä mitään bileitä tai edes aikuistenkutsuja järjestetä. Ne loppuivat täyttäessäni 10, suvun sopimuksen mukaan aina kun lapsi täyttää 10, ei enää tarvitse järjestää tälle juhlia, eikä sukulaisten tarvitse ostaa lahjoja. Asun kerrostalossa, eikä siellä siis oikein mitään synttäribileitä voi järjestää. En edes saisi. Eikä asia sinänsä edes häiritse minua. Ei minun tarvitse pämpätä itseeni viinaa, kaljaa, lonkeroa tai siideriä juhlistaakseni synytmäpäiviäni.

Alle 8-vuotiaana suurinpiirteen iällä ei ollut mitään väliä. Oli vain kiva täyttää vuosia, kun sai niitä lahjoja. 10 vuotta kun tuli täyteen, oli jotenkin odotettu ikä, silloin siirtyi kaksinumeroisiin lukuihin ja pikkulapsi-ikä oli ikään kuin ohitse. :D Odotin kovasti pari vuotta sitten 13-vuotissynttäreitäni, koska 13-vuotias on virallisesti teini. Enää en odottaisi. :P Odotin myös paljon näitä 15-vuotissynttäreitäni. Syynä siihen ovat jo alussa luettelemani asiat, sekä sitten tietysti se, että pääsee k-15 elokuviin ja saa lainata ja vuokrata niitä. Seuraava mitä odotan onkin sitten 18. Enkä usko, että se tarvitsee mitään selittelyitä. :D

Ikä on jotenkin kauhean tärkeää nykyään. Pari vuotta vanhempi poika voi ajatella, että olet liian nuori hänelle. Itsetuntosi voi olla erilainen eri ikävuosina. Alle 10-vuotiaita pidetään yleensä aika pikkulapsina. 50-vuotias tuntuu jo hirveän vanhalta. Miksi ikä on niin tärkeä? Eikö se perjaattessa ole ihan sama, kuinka vanha kukin on. Jossain vaiheessa hän on saman ikäinen, kuin sinä sillä hetkellä tai joskus hän tulee olemaan saman ikäinen kuin sinä.

Saattaa olla vähän sekavaa, mutta toivon että ymmärrätte. Taas vaihteeksi,. ;>